Sama liikuntaneuvonnan muotti ei sovi kaikille
Liikuntaneuvonta tulisi muotoilla asiakaskohderyhmien mukaan. Tällä sivulla pääset tutustumaan eri ikäryhmien liikuntaneuvonnan erityispiirteisiin.
Liikuntaneuvonnan eri kohderyhmien erityispiirteet
Eri elämänvaiheissa on tunnistettavissa hetkiä, joissa liikuntaneuvonta voi olla erityisen vaikuttavaa. Perheen perustaminen, kavereiden ja harrastusten vetovoiman lisääntyminen, lisääntyvä itsenäisyys, arjen ja työn kuormaan havahtuminen sekä toimintakyvyn muutokset tarjoilevat hetkiä, jolloin tuki voi olla erityisen merkityksellistä.
Jokaisen ikäryhmän sisällä on toki erilaisia ihmisiä, joista voisi vielä tunnistaa erilaisia asiakassegmenttejä. Ikäryhmät ovat kuitenkin yksi hyvä lähtökohta palvelun asiakaslähtöiseen suunnitteluun ja toteutukseen. Kunkin ikäryhmän arki, elämäntilanteet ja hyvinvoinnin haasteet vaihtelevat suuresti, ja juuri siksi liikuntaneuvonnan tulee olla joustavaa ja asiakaslähtöistä.
Liikuntaneuvonta tukee myös henkilöitä, joilla on pitkäaikaissairaus, vamma tai toimintakyvyn rajoitteita. Liikuntaneuvonnassa työskentelevät ammattilaiset osaavat auttaa eri-ikäisiä ja eri elämäntilanteissa olevia sekä soveltaa toimintaa toimintarajoitteet huomioiden.
Kun liikuntaneuvonta kytketään osaksi ihmisen elämän ja arjen kokonaisuutta, muutoksista voi tulla aidosti pysyviä.
Liikuntaneuvonnan erityispiireitä ikäryhmittäin
Perheet
Liikuntaneuvonnalla voidaan tukea koko perheen arjen aktiivisuutta ja auttaa löytämään toimivia tapoja lisätä liikkumista.
Perusopetusikäiset
Liikuntaneuvonnalla voidaan tukea lapsen tai nuoren myönteistä suhdetta liikkumiseen sekä arjen aktiivisuuden lisäämistä yhteistyössä koulun ja huoltajien kanssa.
Perusopetusikäisten liikuntaneuvonnassa lasta tai nuorta tuetaan liikunnalliseen elämäntapaan kasvamisessa eri keinoin. Erilaisten liikkumiskokeilujen kautta häntä autetaan tunnistamaan omia vahvuuksiaan ja vahvistamaan pystyvyyden tunnetta. Tärkeää olisi yhdessä löytää lapselle ja nuorelle mieleinen ja merkityksellinen tapa liikkua tai harrastaa liikuntaa. On tärkeää huomioida, että motivaatio liikkumiseen vaihtelee paljon eri ikävaiheissa. Erityisen herkkä nivelvaihe on alakoulusta yläkouluun siirtyminen, jolloin monella arkinen leikkiminen ja liikkuminen vähenee.
Mitä aikaisemmassa vaiheessa lapselle ja perheille voidaan tarjota tukea liikkumiseen, sitä parempi. Toimenpiteet voivat kohdistua perheen yhteisen liikkumisen edistämiseen sekä lapsen tai nuoren omaehtoisen liikkumisen tukemiseen. Erityisesti alakouluikäisten liikuntaneuvonnan kohdalla huoltajien rooli on keskeinen: he osallistuvat alkuhaastatteluihin, tavoitteiden asettamiseen ja seurantoihin. Lapsen perheen ja läheisten myönteinen suhtautuminen liikkumiseen tukee oppilaan motivaatiota omaehtoiseen liikkumiseen myös koulun ulkopuolella. Liikuntaneuvonnassa lapsen liikkumisen lisäksi on tärkeä tukea myös lapsen huoltajien liikkumista.
Lapsuus ja nuoruus on aikaa, jolloin kaverien merkitys on suuri. Tämä vaikuttaa myös liikkumismotivaatioon ja mahdollisuuksiin harrastaa. Yksinäisyyden kokemukset ja sosiaalisen toimintakyvyn rajoitteet voivat olla esteenä liikkumiselle. Perusopetusikäisten liikuntaneuvonnassa on kertynyt hyviä kokemuksia pienryhmäneuvonnasta, jossa vertaisten kanssa yhdessä liikkuminen on vahvistanut sosiaalisia taitoja ja pystyvyyden kokemuksia. Ryhmämuotoinen neuvonta kenties mahdollistaa myös liikuntakaverin löytämisen.
Perusopetusikäisille suunnatussa liikuntaneuvonnassa erityistä on se, että liikuntaneuvoja toimii usein fyysisesti koulun arjessa ja hyödyntää työssään liikkumiseen soveltuvia olosuhteita koululla tai sen lähialueilla. Liikuntaneuvoja tekee usein tiivistä yhteistyötä opettajien, kouluterveydenhuollon, nuorisotyön, harrastusohjaajien tai lapsen/nuoren muita tukipalveluja tarjoavien ammattilaisten kanssa. Tämä jalkautuva ja monialainen työote tukee oppilaan hyvinvointia kokonaisvaltaisesti ja tekee liikuntaneuvojasta helposti lähestyttävän sekä lasten ja nuorten että kouluyhteisön näkökulmasta.
Liikuntaneuvonnasta mahdollisesti hyötyvien lasten ja nuorten tunnistamiseen liittyy kiinteästi Move!-mittaukset 5. ja 8. luokan oppilaille. Mittaustuloksista keskustelu laajojen terveystarkastusten yhteydessä mahdollistaa niiden lasten tunnistamisen ja liikuntaneuvontaan ohjaamisen, joilla on heikentynyt fyysinen toimintakyky tai muita liikkumista rajoittavia tekijöitä. Move!-mittaustulosten hyödyntäminen koulun liikunnallisen toimintakulttuurin ja yksilökohtaisen tuen kehittämisen pohjana on yksi perusopetusikäisten keskeisistä rakenteista.
Perusopetusikäisten liikuntaneuvonta on prosessiluonteista, mutta joustavaa. Tapaamisten määrää, kestoa, paikkaa ja sisältöä mukautetaan tarvittaessa. Lasten ja nuorten kohdalla ensimmäinen tapaaminen on tärkeää järjestää pian yhteydenoton jälkeen, jotta motivaatio säilyy. Tavoitteiden on oltava maltillisia, joustavia ja saavutettavia, jotta ne vahvistavat onnistumisen kokemuksia ja pystyvyyden tunnetta. Liikuntaneuvonnasta on tärkeä saada mitattua vaikutuksia – myös lasten ja nuorten kohdalla. Mittaaminen ei kuitenkaan saa muodostua liian raskaaksi prosessiksi tapaamisissa. Arviointia voidaan toteuttaa luontevasti muun toiminnan ja keskustelun ohessa tai jakaa useammalle tapaamiskerralle.
Pohdi, mikä on liikuntaneuvonnan keskeinen tavoite ja pyri tarkastelemaan muutosta ainakin siinä. Esimerkkejä tavoitteista:
- liikkumisen määrä
- paikallaanolon määrä
- koettu fyysinen hyvinvointi
- koettu mielen hyvinvointi
- koettu jaksaminen
- koettu pystyvyyden tunne liikkujana
- koettu suhde liikkumiseen/liikkumisen ilo
Liikuntaneuvonnassa painotetaan matalan kynnyksen liikunnan mahdollisuuksia ja oppilaalle soveltuvien harrastuspolkujen löytämistä. Toiminnassa hyödynnetään esimerkiksi pienryhmäohjausta, lajikokeiluja, koulun kerhoja sekä yhteistyötä paikallisten seurojen ja järjestöjen kanssa. Näin pyritään madaltamaan liikkumisen aloittamisen esteitä, joita monilla vähän liikkuvilla lapsilla ja nuorilla esiintyy. Samalla tuetaan sitä, että lapsi tai nuori löytäisi itselleen mieleisen ja säännöllisen tavan harrastaa liikuntaa.
Liikuntaneuvonnassa ei käsitellä pelkästään fyysistä aktiivisuutta, vaan myös unta, ravitsemusta, palautumista, ruutuaikaa ja arjen hallintaa. Perusopetusikäisten kokonaisvaltainen hyvinvointi nähdään lähtökohtana kestävälle liikkumisen lisäämiselle, ja neuvonta huomioi nämä elintavat osana prosessia.
Elokuussa 2026 voimaan tuleva perusopetuslain muutos velvoittaa esi‑ ja perusopetuksen edistämään liikunnallista elämäntapaa. Tämä lisää liikuntaneuvonnan merkitystä erityisesti vähemmän liikkuvien yhtenä tukitoimenpiteenä ja korostaa koulun roolia arjen liikkumisen mahdollistajana. Lain myötä kouluilta edellytetään aktiivisempia menetelmiä liikkumisen tukemisessa, kuten toiminnallisia opetusmenetelmiä ja välituntiliikunnan kehittämistä. Lakimuutos tukee myös liikuntaneuvonnan tavoitteita vähemmän liikkuvien lasten ja nuorten tukemisessa.
Opiskeluikäiset
Opiskelijoille liikuntaneuvonta tarjoaa tukea jaksamiseen, arjen rytmin rakentamiseen ja hyvinvointia tukeviin liikkumistottumuksiin opintojen keskellä.
- Arjen muutokset, lisääntyvä itsenäisyys, vastuu ja vaihteleva elämänrytmi voivat tehdä opiskelijan arjesta kuormittavaa ja ennakoimatonta.
- Liikuntaneuvonta tulee sitoa nuoren arkeen ja elämäntilanteeseen. Toteutuksen tulee vastata nuoren tarpeisiin ja joustaa niiden mukaisesti. Ei kannata pitäytyä jäykästi tietyssä mallissa, vaan tapaamisten määrää, kestoa, paikkaa ja sisältöä mukautetaan tarvittaessa.
- Tavoitteiden on oltava joustavia, realistisia ja muokattavissa elämäntilanteen muuttuessa. Niiden on tärkeää olla maltillisia ja saavutettavia, jotta ne vahvistavat onnistumisen kokemuksia ja pystyvyyden tunnetta. Tavoitteita voidaan tarkentaa ja laajentaa neuvonnan edetessä nuoren voimavarojen mukaisesti.
- Neuvonnassa korostuu hetkessä elämisen logiikka: kiinniotetaan motivaatio silloin kun se on olemassa: ”momentum on nyt”. Järjestetään esimerkiksi ensimmäinen tapaaminen mahdollisimman nopeasti ja mietitään heti jokin konkreettinen pieni teko, jonka nuori voi lisätä omaan arkeensa, kuten liike opiskelujen tauottamiseen tai vireystilan säätelyyn. Myös tapaamisten välissä nuorella tulisi olla mahdollisuus ottaa liikuntaneuvojaan yhteys matalalla kynnyksellä, esim. WhatsAppin tai muun viestintäkanavan kautta.
- Nuorten liikkumissuhde on usein dynaaminen ja muutosaltis. Liikkumissuhdetta muokkaavat aiemmat kokemukset – niin myönteiset kuin kielteiset.
- Liikkumista kannattaa lähestyä kokonaisvaltaisesti, ei vain määrän tai suoritusten kautta. Tue pystyvyyden tunnetta ja myönteisiä tunnekokemuksia liikkumisesta.
- Tarkastele nuoren kanssa kehollisia tuntemuksia, kuten hengästymistä, sykkeen nousua, hikoilua ja lihasten väsymistä osana liikkumista ja normaalia kehon toimintaa.
- Keskustele, millaista tukea nuori arjessaan saa, ja etsikää tarvittaessa yhdessä ratkaisuja, jotka eivät ole riippuvaisia vahvasta perhetuesta. Tarjoa erilaisia vaihtoehtoja liikkumiseen – yksin, kaverin kanssa tai ryhmässä – nuoren tilanteeseen sopivalla tavalla.
- Kannusta etenemiseen pienin askelin: myös hyötyliikunta, taukoliike ja arkiaktiivisuus ovat arvokkaita.
- Hyödynnä tutkittuja käyttäytymisen muutosta tukevia lähestymistapoja, kuten motivoivaa vuorovaikutusta ja arvo- ja hyväksyntäpohjaista lähestymistapaa.
- Vähäinen liikkuminen on harvoin nuoren ainoa haaste. Juurisyinä voivat olla esimerkiksi mielen hyvinvoinnin haasteet, uupumus, yksinäisyys tai diagnosoidut tai diagnosoimattomat psykososiaaliset toiminnan rajoitteet.
- Liikuntaneuvonta ei ole vain fyysisen aktiivisuuden lisäämistä, vaan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemista. Esimerkiksi uni, ravitsemus ja palautuminen ovat liikkumisen lisäksi keskeisiä käsiteltäviä teemoja.
- Uupumusta kokevalle nuorelle liikkumisen ei pidä olla uusi suoritus, vaan fokus on siirrettävä sykkeen nostosta hermoston rauhoittamiseen ja palautumiseen. Pyri vahvistamaan nuoren itsemyötätuntoa ja opeta häntä muokkaamaan liikkumista päivän voimavarojen mukaan.
- Neuromoninaisten nuorten kohdalla on tärkeää huomioida tapaamisen aistiympäristö. Tarjoa mahdollisuus tavata rauhallisessa tilassa tai vaikka kävelyllä luonnossa.
- Tue toiminnanohjausta esimerkiksi ennakoitavuudella, konkreettisilla ja selkeillä ohjeilla sekä visuaalisuudella. Kerro tarkasti, missä ja mihin aikaan tapaatte. Voit käyttää ohjauksen tukena kuvia, videoita, lukujärjestyksiä tai sovelluksia.
- Helpota uusia ja/tai ryhmätilanteita tarjoutumalla menemään nuoren mukana ensimmäisellä kerralla esim. lajikokeiluihin. Pohtikaa lajeja, joissa on sosiaalinen elementti, mutta ei painetta suoriutua tai tutustua.
- Moniammatillinen yhteistyö on keskiössä. Sinun ei tarvitse olla terapeutti, mutta on hyvä tietää, kenen puoleen kääntyä tilanteissa, joissa nuori tarvitsee enemmän tukea. Tee tiivistä yhteistyötä esimerkiksi opiskeluhuollon terveydenhoitajan, psykologin ja kuraattorin kanssa.
- Liikuntaneuvontaan hakeutuminen voi olla herkkä tilanne, johon liittyy epävarmuutta tai häpeää. Aito kohtaaminen ja luottamuksen rakentaminen ovat keskiössä.
- Tee itseäsi tutuksi ja kohtaa nuoria heille tutussa ympäristössä. Vie liikkumisen ja hyvinvoinnin teemoja esimerkiksi oppilaitosten tapahtumiin tai nuoriso-, sosiaali- tai työllisyyspalveluiden toimintaan.
- Anna nuorelle mahdollisuus tulla kuulluksi. Osoita aitoa kiinnostusta, kohtaa nuori yksilönä ja anna aikaa luottamuksen rakentumiselle.
- Neuvontaympäristön tulee olla nuorelle mielekäs ja turvallinen. Nuorelta voi kysyä mielipidettä tapaamispaikasta. Oppilaitos tai sen lähiympäristö voi olla tuttu ja ajankäytön puolesta järkevä ratkaisu. Toisaalta muu tapaamispaikka voi vähentää nuoren mahdollista leimautumisen pelkoa.
- Mahdollista tarvittaessa kaverin, huoltajan tai muun läheisen osallistuminen mukaan liikuntaneuvontaan. Mitä nuoremmasta henkilöstä on kyse, sitä enemmän korostuu yhteistyö myös huoltajien kanssa.
- Sovita aikataulut nuoren arkeen. Tapaamisiin voidaan esimerkiksi hyödyntää hyppytunteja, oppitunteja (oppilaitoksen luvalla) tai niitä voidaan järjestää ennen tai jälkeen opiskelupäivän.
- Liikuntaneuvonnan vaikutusten arvioinnin tulee olla sensitiivistä ja tarkoituksenmukaista.
- Tee mittaamisen tarkoitus nuorelle näkyväksi ja kerro selkeästi, miksi jotakin mitataan ja mihin tietoa käytetään.
- Tue nuoren toimijuutta arvioinnissa: hyödyntäkää asteikkoja ja monivalintoja. Tarjoa nuorelle mahdollisuus itsearviointiin ennen ammattilaisen arviointia.
- Mittaamisesta ei tulisi muodostua liian kuormittavaa tai hallitsevaa osaa tapaamisia. Arviointia voidaan toteuttaa luontevasti muun toiminnan ja keskustelun ohessa tai jakaa useammalle tapaamiskerralle.
- Keskittykää arvioinnissa muutokseen nuoren omassa tilanteessa ja välttäkää vertailua suosituksiin tai normeihin.
- Arvioi vaikutuksia kokonaisvaltaisesti nuoren tavoitteet ja tarpeet huomioiden. Pelkkä liikkumisen määrän muutos ei välttämättä kerro koko kuvaa. Tärkeitä muutoksia voivat olla esimerkiksi mielen hyvinvoinnin, opiskelukyvyn ja jaksamisen vahvistuminen sekä pystyvyyden tunteen ja myönteisemmän liikkumissuhteen kehittyminen. Terveysarvomittauksia (esim. paino, BMI, verikokeet) tulisi hyödyntää hyvin harkiten.
- Pohdi, mikä on liikuntaneuvonnan keskeinen tavoite ja pyri tarkastelemaan muutosta ainakin siinä. Esimerkkejä: liikkumisen määrä, paikallaanolon määrä, koettu fyysinen hyvinvointi, koettu mielen hyvinvointi, koettu opiskelukyky, koettu jaksaminen, koettu pystyvyyden tunne liikkujana, koettu suhde liikkumiseen/liikkumisen ilo.
Työikäiset
Työikäisten liikuntaneuvonta auttaa löytämään keinoja lisätä liikettä arkeen, ehkäistä kuormitusta ja tukea työ- ja toimintakykyä erilaisissa elämäntilanteissa.
- Tuo liikunta osaksi arkea pieninä hetkinä – pyri tunnistamaan asiakkaan kanssa mahdollisuuksia, joissa liikkumista voi ujuttaa päivän kulkuun ilman, että se tuntuu ylimääräiseltä suoritukselta. Korosta, ettei liikunta vaadi pitkiä yhtenäisiä jaksoja, vaan sitä voi lisätä pieninä annoksina pitkin päivää.
- Ohjaa asiakasta pohtimaan, mikä tekee liikkumisesta hänelle merkityksellistä ja mistä hän löytää motivaatiota – hyödynnä arvo- ja hyväksyntäpohjaisia lähestymistapoja.
- Tarjoa tukea ja uusia näkökulmia, jotta asiakas tunnistaa oman arjen mahdollisuudet liikkua – auta häntä löytämään tilanteita ja paikkoja, joissa liikkuminen on luontevaa.
- Auta asiakasta asettamaan tavoitteita, jotka vastaavat hänen tämänhetkisiä voimavarojaan ja arjen vaatimuksia – tavoitteiden tulee olla realistisia ja saavutettavissa.
- Rohkaise joustavuuteen ja positiivisuuteen, jotta asiakas ymmärtää motivaation ja jaksamisen vaihtelevan. Näin liikkuminen ei muodostu uudeksi kuormitustekijäksi, vaan on osa hyvinvointia tukevan arjen kokonaisuutta.
- Ohjaa asiakasta tunnistamaan, millainen liike tukee hänen työkuormitustaan ja hyvinvointiaan – fyysisesti raskasta työtä tekevälle palauttava ja tasapainottava liikunta on tärkeää, kun taas istumatyötä tekevälle kannattaa suosia aktivoivia ja aineenvaihduntaa vilkastuttavia harjoituksia. Korosta, että työkuormituksen ja liikunnan suhde on olennainen osa neuvontaa.
- Kannusta asiakasta tauottamaan työpäivää ja hyödyntämään työmatkaliikkumista – auta löytämään arkeen luonnollisia hetkiä liikkumiselle.
- Käy asiakkaan kanssa keskustelua palautumisesta ja vahvista ymmärrystä siitä, että liikkuminen voi joissain tilanteissa edistää palautumista jopa tehokkaammin kuin pelkkä lepo. Tarjoa tarvittaessa lisätietoa palauttavan liikunnan hyödyistä.
- Lue lisää liikkuvatyoelama.fi
- Löytäkää yhdessä turvallisia matalan kynnyksen vaihtoehtoja liikkumiselle.
- Käsitelkää mahdollisia liikkumiseen liittyviä pelkoja. Varmista, että liikkuminen tuntuu mahdolliselta ja mielekkäältä.
- Ohjaa kohti säännöllistä, maltillisesti kuormittavaa liikettä. Korosta, että pienikin aktiivisuuden lisääminen tuottaa terveyshyötyjä.
Ikäihmiset
Ikäihmisten liikuntaneuvonnassa tavoitteena on ylläpitää toimintakykyä, itsenäistä arkea ja elämänlaatua turvallisesti ja yksilölliset voimavarat huomioiden.
- Tunnista ennakoivat merkit lihasvoiman ja tasapainon heikkenemiselle. Katso merkit >
- Ohjaa asiakasta pohtimaan, miksi liikkuminen on hänelle tärkeää ja mistä hän löytää motivaatiota. Yleisimmin syyt liikkumiseen liittyvät terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtimiseen, sosiaaliseen vuorovaikutukseen sekä siihen, että hyvä liikkumiskyky mahdollistaa itselle merkityksellisten asioiden tekemisen.
- Rohkaise pieniin, arkeen sopiviin kokeiluihin. Arkiliikkumisen lisäämisestä ja paikallaanolon tauotuksesta on usein helpoin lähteä liikkeelle. Pienetkin muutokset voivat kohentaa liikkumiskykyä erityisesti heillä, joilla toimintakyky on jo heikentynyt.
- Nosta esiin voima- ja tasapainoharjoittelun merkitystä. Lihasvoima ja tasapaino ovat liikkumiskyvyn kulmakivet ja ne pitävät meidät pystyssä. Puolen vuoden harjoittelulla voidaan parantaa suorituskykyä yhtä paljon kuin ikääntymisen myötä menetetään 10 vuodessa. Lue lisää voima- ja tasapainoharjoittelusta >
- Katso vinkkejä asiakkaalle sopivaan liikuntaharjoitteluun: www.voitas.fi
- Selvitä asiakkaan liikkumisen esteet, mutta käännä huomio ratkaisuihin. Katso 65+ tyypillisimmät liikkumisen esteet >
- Kannusta kokeilemaan erilaisia liikkumismuotoja. Joskus kynnystä madaltaa yhdessä tehty kokeilu.
- Tarjoa konkreettista tukea etenkin toimintakyvyltään heikentyneille: esim. missä liikuntapaikka on, miten sinne pääsee ja mitä varusteita tarvitaan.
- Muista tärkeät kysymykset: Oletko kaatunut viimeisen vuoden aikana? Huolettaako kaatuminen? Kyllä-vastaus kumpaan tahansa kysymykseen on merkki siitä, että kaatumisriski on kohonnut. Liikunta on paras yksittäinen keino ehkäistä kaatumisia.
- Muista, että kaatumispelko voi olla iso liikkumista rajoittava tekijä. Etsikää yhdessä toimintakyvylle sopivia liikkumismahdollisuuksia. Kartoita apuvälinetarve ja selvitä muut mahdolliset kaatumisriskiä lisäävät tekijät. Tarkista, löytyykö alueeltasi kaatumisten ehkäisyn toimintapolku.
- Tiedosta, että elämän taitekohdat, esim. eläköityminen, puolison omaishoitajuus tai leskeytyminen vaikuttavat liikkumiseen. Uudessa arjessa liikkumisen tavat ja rutiinit täytyy rakentaa uudelleen. Auta asiakasta tunnistamaan olemassa olevat voimavarat ja suunnittelemaan pieniä tekoja liikkeen lisäämiseksi. Muistuta, että tapojen muuttaminen vie aikaa ja ajoittaiset vastoinkäymisetkin kuuluvat asiaan.
- Tunne asiakkaasi liikkumishistoria. Keskustelkaa, miten liikunta on ollut aiemmin osa elämää, ja mitkä tekijät ovat aiemmin mahdollistaneet tai haastaneet liikkumista. Näistä voi löytyä ratkaisuja nykyhetkeen.
- Pohdi liikuntaneuvonnan toteutustapoja. Joillekin yksilömuotoinen neuvonta on paras ratkaisu, mutta ryhmämuotoinen neuvonta mahdollistaa vertaistuen ja kokemusten jakamisen yhdessä. Monilla iäkkäillä tärkein syy osallistua liikuntatoimintaan on sosiaalinen vuorovaikutus. Tutustu Liikuntaneuvontaa ikäihmisille ryhmässä -oppaaseen >
- Järjestä ryhmälle mahdollisuuksia kokeilla eri liikuntamuotoja. Kynnys tutustua uusiin liikkumismahdollisuuksiin laskee, kun sen saa tehdä muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Parhaassa tapauksessa ryhmä jatkaa liikkumista yhdessä liikuntaneuvonnan päätyttyäkin.
SOVELTAEN
Lisätietoa soveltavasta liikuntaneuvonnasta
Liikuntaneuvonta tukee myös henkilöitä, joilla on pitkäaikaissairaus, vamma tai toimintakyvyn rajoitteita. Neuvonta auttaa löytämään turvallisia ja saavutettavia tapoja liikkua omien mahdollisuuksien mukaan.