Liikuntaneuvonnan lyhyt historia ja merkittävät virstanpylväät
Tutustu liikuntaneuvonnan historiaan. Miten liikuntaneuvonta on kehittynyt tiiviistä terveydenhuollon osasta mahdollisimman monien palveluksi.
Liikuntaresepti rantautui Suomeen 2000-luvun ensimmäisinä vuosina kansainvälisten mallien innoittamana osana laajempaa pyrkimystä edistää liikuntaa ja terveyttä. Sen perusidea oli yksinkertainen: terveydenhuollon ammattilaiset antoivat potilailleen ”reseptin” liikunnasta, aivan kuten he antaisivat lääkkeitä tai muita hoitoja. Kohteena olivat terveytensä kannalta riittämättömästi liikkuvat potilaat.
Liikuntaresepti syntyi Suomen Lääkäriliiton, Reumaliiton, Sydänliiton, Jyväskylän yliopiston, UKK-instituutin ja Kunnossa kaiken ikää -ohjelman yhteistyönä. Liikuntareseptin päätavoitteena oli edistää liikuntaa ja parantaa kansanterveyttä. Sen avulla pyrittiin vähentämään kroonisten sairauksien riskiä, parantamaan elämänlaatua ja vähentämään terveydenhuollon kustannuksia. Liikuntaresepti tarjosi yksilöllistä ohjausta ja tukea, mikä auttoi ihmisiä löytämään itselleen sopivan liikuntamuodon ja integroimaan sen osaksi arkea.
Liikuntareseptin käyttöönotto ei ollut täysin ongelmatonta. Yksi suurimmista haasteista oli terveydenhuollon ammattilaisten kouluttaminen ja motivointi uuden käytännön omaksumiseen. Lisäksi potilaiden sitoutuminen liikuntareseptin noudattamiseen vaihteli, ja osalla oli vaikeuksia löytää aikaa tai motivaatiota liikunnan lisäämiseen. Toisaalta liikuntaresepti toi mukanaan myös merkittäviä onnistumisia. Monet potilaat kokivat saavansa konkreettista hyötyä liikunnasta, ja heidän terveytensä ja hyvinvointinsa paranivat huomattavasti.
Vaikka liikuntaresepti oli aluksi lupaava, sen käyttö väheni ajan myötä. Yksi syy tähän oli resurssien puute ja terveydenhuollon ammattilaisten ajan rajallisuus. Liikuntaresepti kytkeytyi aluksi paperiseen lomakkeeseen, mikä hidasti käyttöönottoa, koska resepti ei kulkenut sähköisesti potilastietojärjestelmissä. Sähköinen liikuntaresepti tuotettiin yhteistyössä THL:n kanssa osana KANTA‑potilastietojärjestelmän kehittämistä. Liikuntareseptin vaikuttavuuden arviointi osoittautui kuitenkin haastavaksi, mikä vaikeutti sen laajempaa käyttöönottoa. Lopulta liikuntareseptin käyttö väheni ja se korvattiin muilla liikuntaneuvonnan muodoilla, jotka olivat paremmin integroitavissa osaksi terveydenhuoltojärjestelmää.
2010-luvulla liikuntaneuvonnan kehittäminen nousi valtakunnallisesti yhä vahvemmin esiin, kun terveydenhuollon ammattilaiset ja kuntien liikunta-alan toimijat pyrkivät vastaamaan väestön liikkumattomuuden haasteisiin. UKK-instituutti, Kunnossa kaiken ikää (KKI) -ohjelma, Voimaa vanhuuteen -ohjelma sekä Liikunnan aluejärjestöt muodostivat kehittämisen selkärangan.
Käytännön tasolla liikuntaneuvontaa työikäisille alettiin kehittää muun muassa pilottihankkeiden ja kuntien omien kehittämisprojektien kautta. KKI-hanketuki mahdollisti monipuolisten ja paikallisesti räätälöityjen liikuntaneuvontamallien kokeilun, mutta käytännöt olivat alkuun hyvin kirjavia.
2010-luvulla yleistyi liikuntaneuvonnan palveluketjujen kehittäminen. Rakennettiin asiakkaalle selkeää ja suunnitelmallista polkua, jossa liikuntaneuvonta yhdessä terveydenhuollon sekä muiden jatkopalveluiden kanssa muodostivat saumattoman kokonaisuuden. Tavoitteena oli varmistaa, että jokainen liikuntaneuvontaan ohjattu henkilö saa yksilöllistä ja vaiheittaista tukea oman hyvinvointinsa edistämiseksi.
Sosiaali- ja terveysministeriön sekä opetus- ja kulttuuriministeriön vuonna 2013 julkaisema Muutosta liikkeellä! -strategia oli merkittävä askel liikuntaneuvonnan kansallisessa kehittämistyössä. Strategian päätavoitteena oli vahvistaa eri-ikäisten ihmisten liikuntaneuvontaa osana elintapaohjausta sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tämä tarkoitti, että liikuntaneuvonta haluttiin integroida osaksi laajempaa terveydenhuoltojärjestelmää ja tehdä siitä kaikkien ammattiryhmien toteuttamaa toimintaa.
Strategian avulla pyrittiin varmistamaan, että liikuntaneuvonta olisi saatavilla kaikille ikäryhmille ja että se olisi osa jokapäiväistä terveydenhuoltoa. Tämä edellytti tiivistä yhteistyötä eri toimijoiden välillä, kuten kuntien ja järjestöjen kesken. Strategia loi pohjan liikuntaneuvonnan laajentamiselle ja vakiinnuttamiselle osaksi suomalaista terveydenhuoltoa.
Muutosta liikkeellä! -strategia oli keskeinen asiakirja, joka ohjasi liikuntaneuvonnan kehittämistä ja auttoi luomaan yhtenäisiä käytäntöjä eri puolilla Suomea. Merkittävä tekijä onnistumisessa oli kuntien roolin kasvu 2010-luvun lopulta lähtien. Liikuntatoimi otti vastuulleen liikuntaneuvonnan käytännön toteutuksen monissa kunnissa.
Liikuntaneuvonnan Tehyli-määritelmä julkaistiin vuonna 2017 osana valtakunnallista kehittämistyötä, jossa pyrittiin yhdenmukaistamaan liikuntaneuvonnan käsitteistöä ja toimintatapoja Suomessa. Määritelmän syntyprosessissa oli mukana laaja joukko asiantuntijoita sosiaali- ja terveydenhuollon sekä liikunta-alan organisaatioista. Työ sai alkunsa tarpeesta selkeyttää, mitä liikuntaneuvonnalla tarkoitetaan, jotta palveluketjut sekä yhteistyö eri toimijoiden välillä olisivat sujuvampia ja asiakaslähtöisempiä.
Tehyli-määritelmä kuului seuraavasti:
”Liikuntaneuvonta on yksilöön kohdistuvaa, terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen ammattilaisen antamaa ohjausta liikunnalliseen elämäntapaan. Liikuntaneuvonta on prosessi, jonka tavoitteena on terveytensä ja hyvinvointinsa kannalta liian vähän liikkuvien ihmisten saaminen aktiivisen arjen ja liikunnan pariin. Liikuntaneuvonnassa asiakasta tuetaan tunnistamaan omat vahvuutensa ja mahdollisuutensa sekä liikkumisen mieltymykset ja merkitykset, asettamaan realistiset tavoitteet liikunnan lisäämiseksi. Liikuntaneuvonta toteutuu poikkihallinnollisena yhteistyönä saumattomassa palveluketjussa.”
Määritelmän tarkoitus oli luoda selkeä perusta liikuntaneuvonnan toteuttamiselle, arvioinnille ja kehittämiselle sekä helpottaa liikuntaneuvonnan sisällyttämistä osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon arkea. Määritelmä toimi kehittämistyön ohjenuorana.
Vuoden 2018 Liikuntapoliittinen selonteko oli keskeinen asiakirja, joka linjasi valtakunnallisen liikuntapolitiikan suuntaa ja nosti liikuntaneuvonnan merkittäväksi osaksi terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä Suomessa. Selonteossa korostettiin liikuntaneuvonnan roolia osana sosiaali- ja terveyspalveluita, ja siinä painotettiin eri väestöryhmien yhdenvertaisia mahdollisuuksia saada ammatillista liikuntaneuvontaa. Tavoitteena oli vahvistaa liikuntaneuvonnan asemaa osana elintapaohjausta ja varmistaa sen saatavuus valtakunnallisesti.
Selonteko edisti liikuntaneuvonnan kehittämistä asettamalla selkeät tavoitteet palvelujen laajentamiselle, osaamisen vahvistamiselle ja yhteistyön lisäämiselle eri toimijatahojen välillä. Sen myötä liikuntaneuvonnan kehittämistyö sai vahvan poliittisen tuen ja selkeän kansallisen viitekehyksen, mikä vauhditti liikuntaneuvonnan juurtumista osaksi terveydenhuoltojärjestelmää ja vaikutti myöhempiin hankkeisiin, kuten VESOTE-hankkeeseen.
Valtakunnallinen Vaikuttavaa elintapaohjausta sosiaali- ja terveydenhuoltoon poikkihallinnollisesti (VESOTE) -hanke keskittyi elintapaohjauksen ja liikuntaneuvonnan kehittämiseen ja vakiinnuttamiseen Suomessa. Hankkeen tavoitteena oli edistää terveyttä ja hyvinvointia tarjoamalla vaikuttavaa elintapaohjausta eri väestöryhmille. Hankkeen perusidea oli tarjota yksilöllistä ja vaikuttavaa elintapaohjausta, joka huomioi asiakkaiden tarpeet ja elämäntilanteet. Tavoitteena oli vähentää kroonisten sairauksien riskiä, parantaa elämänlaatua ja vähentää terveydenhuollon kustannuksia.
VESOTE-hankkeen avulla liikuntaneuvonta saatiin integroitua osaksi sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmää, ja sen kautta tavoitettiin laaja joukko ihmisiä. VESOTE-hankkeen perintö elää edelleen monissa kuntien ja hyvinvointialueiden liikuntaneuvonnan yhdyspintatyön käytännöissä ja toimintatavoissa.
Vuonna 2021 julkaistut liikuntaneuvonnan valtakunnalliset suositukset laadittiin Liikkuva aikuinen -ohjelman (entinen Kunnossa kaiken ikää -ohjelma) kokoaman liikuntaneuvonnan asiantuntijafoorumin toimesta. Foorumiin osallistui laaja joukko asiantuntijoita sosiaali- ja terveydenhuollon sekä liikunta-alan organisaatioista, mikä varmisti suositusten laajapohjaisen ja moniammatillisen valmistelun.
Suositusten keskeisenä tavoitteena oli määritellä, mitä laadukas liikuntaneuvonta tarkoittaa ja miten sitä voidaan toteuttaa suunnitelmallisesti ja vaikuttavasti. Ne kuvaavat liikuntaneuvonnan prosessina, joka sisältää lähtötilanteen kartoituksen, tavoitteiden asettamisen, yksilöllisen suunnitelman laatimisen sekä seurannan ja arvioinnin. Lähtökohtana on asiakaslähtöisyys ja pitkäjänteinen käyttäytymisen muutoksen tukeminen.
Suosituksissa korostettiin myös osaamisen ja moniammatillisen yhteistyön merkitystä. Erityisesti terveyspalveluilla nähtiin keskeinen rooli liikuntaneuvonnan toimeenpanossa: terveydenhuolto toimii usein asiakkaiden ensikontaktina ja ohjaa henkilöitä liikuntaneuvonnan piiriin osana ennaltaehkäisyä, hoitoa ja kuntoutusta. Näin liikuntaneuvonta kytkeytyi osaksi laajempaa palveluketjua ja terveyden edistämisen kokonaisuutta.
Valtakunnallisesti suositukset ovat tarjonneet yhteisen viitekehyksen liikuntaneuvonnan kehittämiselle, arvioinnille ja laadun varmistamiselle. Ne ovat tukeneet kuntia ja terveyspalveluja toiminnan jäsentämisessä sekä vahvistaneet liikuntaneuvonnan asemaa osana hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen rakenteita.
Liikuntaneuvonnan valtakunnallisten suositusten julkaisemisen jälkeen kehittämistyön painopiste siirtyi yhä vahvemmin rakenteisiin ja yhteistyöhön. Keskeiseksi teemaksi nousi niin sanottu yhdyspintatyö eli kuntien liikuntapalvelujen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden välinen tavoitteellinen yhteistyö.
Merkittävä toimintaympäristön muutos tapahtui vuonna 2021, kun hyvinvointialueet perustettiin ja vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista siirtyi kunnilta uusille alueellisille toimijoille. Uudistus erotti kuntien liikuntapalvelut ja sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut organisatorisesti toisistaan. Aiemmin liikuntaneuvonnan yhdyspinta oli muodostunut kunnan sisäisiin rakenteisiin. Uudistuksen myötä yhteistyö tuli rakentaa kahden erillisen organisaation välille. Tämä edellytti uusia toimintamalleja, sopimuksia ja yhteistä tahtotilaa, eikä muutos ollut käytännössä ongelmaton.
Sosiaali- ja terveysministeriö antoi uudistuksen yhteydessä ohjeistusta sote-rakenteiden kehittämiseen ja elintapaohjauksen vahvistamiseen. Liikuntaneuvonta tunnistettiin osaksi ennaltaehkäisevää työtä ja hyvinvoinnin edistämistä, mutta sen asema suhteessa muihin palveluihin jäi monin paikoin vielä jäsentymättömäksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän ulkopuolella kehitetty palvelu ei ole edelleenkään saavuttanut riittävän vahvaa asemaa sote-palveluissa.
Yhteistyön tueksi laadittiin käytännön työkaluja, kuten elintapaohjauksen tarkistuslista, joka julkaistiin vuonna 2022. Tarkistuslistan tavoitteena oli selkeyttää palveluketjuja, vastuita ja prosesseja sekä tukea toimijoita arvioimaan oman toimintansa rakenteita ja laatua muuttuneessa toimintaympäristössä.
Suositusten jälkeinen ajanjakso osoitti, että liikuntaneuvonnan kehittäminen ei ole ainoastaan sisällöllinen kysymys, vaan tiiviisti sidoksissa hallinnollisiin rakenteisiin, rahoitukseen ja toimijoiden väliseen työnjakoon. Yhdyspintatyön vahvistaminen, yhteisten toimintamallien luominen ja palvelun aseman selkeyttäminen suhteessa muihin terveyttä edistäviin palveluihin nousivat valtakunnallisesti keskeisiksi kehittämiskohteiksi.
Samalla kuntien rooli säilyi keskeisenä. 2020-luvulla kunnat ovat pääosin vastanneet liikuntaneuvonnan järjestämisestä ja resursoinnista osana hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tehtäväänsä. Liikuntaneuvonnan käynnistämistä ja kehittämistä on tuettu myös valtionavustuksilla, mutta palvelun vakiinnuttaminen osaksi paikallisia rakenteita on edellyttänyt kuntien omaa strategista sitoutumista ja taloudellista panostusta.
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus tuli voimaan 1.1.2023, jolloin järjestämisvastuu sosiaali- ja terveyspalveluista siirtyi hyvinvointialueille. Liikuntapalvelut jäivät kuntien vastuulle. Rakenteellinen eriytyminen vahvisti tilannetta, jossa liikuntaneuvonnan kehittäminen, koordinointi ja käytännön toteutus painottuivat entistä selvemmin kuntien tehtäväksi, vaikka palvelun vaikuttavuuden ajateltiin edelleen kytkeytyvän tiiviisti myös hyvinvointialueiden vastuulla oleviin palveluketjuihin.
Uudessa toimintaympäristössä liikuntaneuvonta on monimuotoistunut. Kunnissa on kehitetty erilaisia kohdennettuja palvelumalleja eri väestöryhmille, vahvistettu ryhmämuotoista neuvontaa sekä rakennettu uusia yhteistyörakenteita hyvinvointialueiden kanssa. Samalla on herännyt tarve tarkentaa liikuntaneuvonnan roolia suhteessa elintapaohjaukseen ja muihin hyvinvointia edistäviin palveluihin.
Valtakunnallisesti liikuntaneuvonnan kehittämistä on tukenut Petteri Orpon hallituksen käynnistämä Suomi liikkeelle -ohjelma, jonka puitteissa on kohdennettu hankerahoitusta liikkumisen edistämiseen ja liikuntaneuvonnan vahvistamiseen. Rahoituksen tavoitteena on ollut vauhdittaa toimintamallien kehittämistä sekä lisätä liikkumista erityisesti vähän liikkuvien väestöryhmien parissa. Hankkeiden kautta on syntynyt uusia käytäntöjä, mutta samalla on korostunut tarve varmistaa toiminnan jatkuvuus myös määräaikaisen rahoituksen päätyttyä.
Osana liikuntaneuvonnan valtakunnallista kehittämistehtävää toteutettiin vuonna 2024 Liikkuvan aikuisen toimeksiannosta liikuntaneuvonnan valtakunnallinen tulevaisuustyö. Työn tavoitteena oli arvioida toimintaympäristön muutoksia sekä suunnata liikuntaneuvonnan kehittämistarpeita tulevina vuosina. Valmistuneen raportin keskeinen viesti tiivistyi ajatukseen: “Tulevaisuus muotoillaan nyt ja yhdessä.”
Tulevaisuustyö nosti esiin tarpeen vahvistaa yhteistä kansallista suuntaa, selkeyttää työnjakoa kuntien ja hyvinvointialueiden välillä sekä turvata liikuntaneuvonnan asema osana laajempaa elintapaohjauksen ja terveyden edistämisen kokonaisuutta. Samalla se korosti, että liikuntaneuvonnan kehitys edellyttää pitkäjänteistä yhteistyötä, rakenteellista sitoutumista ja yhteistä ymmärrystä liikuntaneuvonnan tavoitteista eri kohderyhmien tarpeiden ja järjestämisen näkökulmasta.
Tulevaisuustyön jälkeen Likes-Liikkuvat (Liikkuva varhaiskasvatus, Liikkuva koulu, Liikkuva opiskelu, Liikkuva aikuinen) päättivät käynnistää liikuntaneuvonnan kansallisen strategiatyön elokuussa 2025. Strategian lähtökohtana oli liikuntaneuvonnan laajentuminen eri ikä- ja kohderyhmille sekä tarve muotoilla uudelleen valtakunnallista kehittämistyötä. Työskentelyyn on osallistunut laaja joukko asiantuntijoita, tutkimuslaitosten edustajia sekä kuntien viranhaltijoita. Strategiatyö julkaistiin Liikkuen läpi elämän -seminaarissa huhtikuussa 2026.
Lue lisää Liikuntaneuvonnan valtakunnallisesta strategiasta >